Tagged: Vakka-Suomen Panimo

Vakka-Suomen Panimo Prykmestar Double IPA

Kun makailee varvikossa 70 asteen tienoilla pohjoista leveyttä ja Jäämeri velloo kalliojyrkänteen alla, puoli litraa ääriolutta ei ole yhtään liikaa. Tai tiedä nyt miten äärimmäiseen tuotteeseen Vakka-Suomen Panimo on pyrkinyt, mutta ainahan DIPA jotain lupaa.

Väriltään tupla on punaruskeaa toffeeta, lämpimän sameaa, ei todellakaan elotonta. Vaahto ruskeaan taittuvaa, isokuplaista. Säilyy aika pitkään, jääpä renkaaksi tuopin reunalle. Tuoksussa enemmän imelyyttä kuin sivaltavaa humalaa.

Eikä hörpätessäkään humala rynnäköi, tuntuu kyllä. Melko makeaa, toffee tai kinuski maistuu. Jälkimakuun katkeroituu, siinä tulee sitä etiketin lupaamaa greippiäkin. Alkoholikin meurahtaa pinnassa. Valitettavasti suuhun jää katkeruuden lisäksi vähän tympeää makeaa tahmeutta.

Kiinnostava kokeilu, monimutkainen ja kiemurtelevainen tuhti olut. Vähän ehkä liiankin mutkikas, pakka tuntuu hiukan hajonneen tekijöiltä, kun ei tämä oikein tasapainoiseksi kokonaisuudeksi asetu. Ei minun suuhuni täysosuma, mutta kannattaa kuitenkin testata.

SOPP 2013, Lahti

Kävimme viime viikon perjantaina katsastamassa Lahden satamassa järjestetyn Suuret oluet, pienet panimot -tapahtuman tarjontaa. Olutkuvauksia löytyy kuvateksteistä. Bryggerin Summer Ale jäi kuitenkin kuvaamatta, tai oikeastaan kyllä sekin kuvattiin, mutta koska ei ole varmuutta siitä, missä kuvassa sitä on, niin tässä arvio siitä:

Tuoksu jännittävän basilikainen. Maussa humala hallitsee. Tämäntyylinen olut toimisi hyvin miedommallakin alkoholiprosentilla, mutta Bryggeri on päätynyt maitokauppaskaalan ylärajoille, 4,6 prosenttiin. Mutta kelpo kesäolut kuitenkin. (LL)

Prykmestar Pale Ale

Punaruskeaa, ohut vaahto häviää äkkiä. Mieto tuoksu, hiven makeaa mallasta.

Maku yllätti, tosin siksi, etten ollut lukenut etiketin kuvausta. Jostain syystä odotin APA-tyyppistä ratkaisua, mutta tämähän olikin brittiläisen kuivakka juoma. Niin kuin pitikin. Etiketin kuvaus oluesta on nimittäin aika tarkka. Lukekaa se.

Ensihavainto oli siis melko hyökkäävä katkera humalointi, jonka maku pysyy kohtuullisen pitkään. Maltaisuus ei varsinaisesti nouse esiin, vaikka pientä hedelmäisyyttä ja jopa makeutta jossain vaiheessa kitapurjeen alla pyörähtää. Jotenkin tuli mieleen, että kai tämä bitteristäkin kävisi. Tosin eri oluttyylien erotteleminen ei ole vahvuuteni eikä se suoraan sanoen kiinnostakaan kamalasti.

Tyydyn siis sanomaan, että hyvää oli tämäkin. Paistetun lohen kanssa pelasi mukavasti, mutta menee varmasti ihan omalla painollaankin kesäjuomana.

Ehdottomasti siis kannattaa tutustua, jos löytää kaupan, jossa tästä ei aivan kiskurihintaa vedetä. Kyseisen pullon nappasin mukaan Kuopion Prismasta, jossa hinta oli jossain kolmen ja puolen euron kieppeillä. Helsingissä Itiksen Citymarketissa täsmälleen sama juoma maksaa viitosen. Kiva tapa nostaa katetta.

Hommasin muuten toisen pullon putkeen, koska ensimmäinen foto oluesta pilaantui törkeän rasvaisen sormenjäljen vuoksi. Toinen kappale maksoi hipstereiden Punavuoressa Helsingissä Aitokaupassa 4,10 euroa. Itiksen Prismasta olisi saanut noin 3,80 eurolla. Että haistapa Itiksen sittari sitä mihin ahneiden taival loppuu.

Helsinki Beer Festival 2013: Korillinen uusia tuttavuuksia

Tätä ei ole usein luvassa. Siis tässä blogissa. Suurin osa postauksista käsittelee yhtä olutta kerrallaan, joka on kuvattu kauniisti paitsi kameralla myös sanoin. Ainakin niin kauniisti kuin osaamme. Pidätämme vapauden myös muuhun sisältöön, esimerkiksi tällaisiin pidempiin raportteihin. Kenties kerromme silloin tällöin miellyttävästä kapakasta tai oluen kylkeen sopivasta syötävästä. Kenties emme.

Joka tapauksessa tässä raportissa on lyhyesti arvioituna pyöreästi korillinen oluita, osa vallan mainioita, osa ei niinkään. Ihan kelpo juomia olivat kaikki, vaikka yksi olikin suuri pettymys…