Urthel Saisonnière

Vaahtoa tulee ja paljon. Pienikuplaista, tiivistä, pitkään säilyvää. Saisonnière on auringonkeltaista, aavistuksen sameaa, kuplivaa. Tuoksu mieto, makeahko, hedelmäinen. Vähän banaania ehkä ja hiivaa.

Huh, kuivaa. Katkeran hapanta, pistävääkin. Näin ensituntuma, kun kulauttaa kunnolla. Muuta ei paljon erotu, taustalla jotain pehmeää. Vähän varovaisemmin maistaessa hapot tulevat kielellä esiin ja tuntuma tasoittuu. Katkeruutta on paljon, melkein kitkeryyttä. Sitten muistan Urthelin nettisivun ohjeistuksen: Puolet lasiin, loppuja pyöritellään pullossa ja kaadetaan sitten mukaan. No, olutta on liru enää, mutta ravistelen sitä ja kaadan joukkoon.

Pehmenee! Suussa olut on jämäkkää, vastuksen antavaa. Sitrusta nousee nyt selvemmin, ja juuri ennen maun taittumista hyvin katkeraksi jälkimauksi ehkä pientä makeuttakin. Eipä ole pahaa tämäkään. Belgialaisessa marketissa myytiin myös pahviin kääräistyjä nelipakkauksia. Semmoinen kylmälaukkuun, juustoa ja leipää kaveriksi ja pussikaljalle.

Saisoneista tämä oli ensimmäinen siivu, joten en osaa sanoa miten hyvin tai huonosti lajityyppiään edustaa. Raikasta, joskin aavistuksen raakaluontoista kelpo olutta.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>