Yksi ilta Helsingissä: Ølhus Stockholm ja Sori Investor DIPA

Joskus on tavallista kauniimpia päiviä. Tänään oli sellainen. Aurinkoisen sään lisäksi kulahtaneesta tsekkijuottolasta kuoriutui pohjoismaisen tyylikäs pubi ja Suomen näkyvin panimouutuus esitteli oluen, joka voi olla merkittävin kotimainen uutuus miesmuistiin.

Tai tällaiset olivat ainakin odotukseni…

Vähän viiden jälkeen menin kurkkimaan entisen Annankadun Hostinan ovelle. Valomainokset ovat vielä vanhalla nimellä, mutta markiiseissa sentään luki Ølhus Stockholm.

Sisällä oli ihan mukavasti porukkaa, vaikka oli torstai ja kello tosiaan vain hiukan yli viiden. Ehkä puolet pöydistä oli kuitenkin vapaana. Suuri osa asiakkaista vaikutti olevan vanhan Hostinan kanta-asiakkaita, joiden mielestä muutos ei ainakaan automaattisesti ollut hyvästä.

Sisustus oli miellyttävä, mutta kovin tylsä. En yhtään muista millainen Hostina oli ennen sisältä, mutta nyt se ei ainakaan ole nuhjuinen. Olisin tosin odottanut jotain modernimpaa ja vaaleampaa, mutta nyt tyyli oli melko perinteisen synkkää brittipubimenoa.

Olueksi valikoitui hanalistan ylin, tanskalaisen Mikkellerin pilsner nimeltään El Celler de Can Roca. Olutvalikoima, kuten myös snackseina tarjolla olevat pölserit, antoivat paikalle vahvan Tanska-painotuksen, mikä saikin muutamat asiakkaat ihmettelemään Stockholm-nimeä.

Virallinen selitys on se, että Ølhuseja omistetaan yksi kullekin pohjolan pääkaupungeista, mutta se ohittaa sen tosiseikan, että Tanska jyrää ainakin toistaiseksi. Ja sitäkään ei ole syytä S-ketjussa unohtaa, että Suomikin on pohjoismaa. Nyt tarjolla oli melko vaatimaton kattaus kotimaisia oluita. Niitä voisi ottaa vaikka brittien ja saksalaisten tilalle.

No, nyt vaadin jo liikoja, sillä yksinkertainen totuus on se, että odotuksiini nähden valikoima oli erittäin hyvä.

Mikkellerin pilsner oli myös erittäin hyvä. Pilsneriksi se oli varsin erilainen ja yllättävä tapaus. Tiheän vaahdon ja vaatimattoman tuoksun takaa suuhun saapui hieman oudosti käyttäytyvä olut. Se ikäänkuin aukesi suussa vaahdoksi, mikä oli varmasti omiaan vahvistamaan vahvan humaloinnin tuntua.

Ja sehän tuntui ja maistui: upean raikasta mäntymetsää kulaus toisensa jälkeen. Vähitellen paljastui tosin myös se, ettei humaloinnin takana ollut juuri minkäänlaista runkoa, mutta ehkä sitä ei aina tarvitakaan.

Tässä vaiheessa kello lähestyi jo kuutta ja oli aika vaihtaa maisemaa.

Iso-Robertinkadulla sijaitsevaan Black Dooriin oli kerääntynyt mukava joukko kiinnostuneita kuulemaan Sori Brewingin tarinoita. Touhu on mennyt ilmeisen mukavasti eteenpäin sitten edellisen esityksen, jonka kuulin viime syksyn Olutexpossa.

Sekä tilat ja panimolaitteet on Viroon panimoaan perustavalla Sorilla jo kiikarissa. Panimoa on kaavailtu 900 neliön tilaan, johon vesi tulee omasta kaivosta. Loppusuoralla oleva osakeanti on tuomassa yritykselle noin puolet kaivatusta 600 000 eurosta, mutta usko oli vahva, että loput saadaan pankista ja hommat etenevät suunnitelmien mukaan.

”Tehdään vientiin ja mennään rapakon taakse, mistä trendit tulee. Ei häpeillä sanoa, että ollaan matkittu jotain Brewdogilta, mutta aiotaan tehdä myös jotain paremmin.”

Tuo Black Doorissa kuultu lause kuvaa hyvin sitä, ettei Sori aio pyydellä anteeksi olemassaoloaan vaan tähtää rohkeasti korkealle ja pitkälle. Lähitulevaisuudessa on luvassa muun muassa tynnyrikypsytettyjä oluita sekä yhteistyötä amerikkalaisten, pohjoismaalaisten ja espanjalaisten panijoiden kanssa.

Entä tämä olut sitten? Investor DIPA, eli vähän tuhdimpi versio alkuperäisestä Investor IPA:sta. Oluen päälle laskeutui kaunis, tiheä vaahto. Väri oli tyylille sopivaan tapaan oranssi ja olut varsin sameaa. Firman virallinen selitys oli se, että sameus kyllä katoaisi ajan kanssa, mutta samalla menetettäisiin myös aromien rikkautta, joten he halusivat tarjota mahdollisimman tuoretta olutta, sellaista jota amerikkalaisesta panimoravintolasta saisi.

Maku on hyvä, tuhti ja tasapainoinen. Humalaa on totta kai riittämiin, mutta se ei työnny epämiellyttävästi omalta tontiltaan ulos. Sen sijaan oluessa oli hieman epämiellyttävä voitoffeen haju- sekä makuvivahde. Ei paha, mutta omaa nautintoani häiritsevä. Hiilihappoakin vähän turhan paljon, mutta kokonaisuutena oikein kelvollinen tuote.

Odotukset olivat kovat molempien suhteen, mutta niin olivat myös suoritukset! Vuosi 2013 oli kotimaisessa olutkulttuurissa hyvä, vuodesta 2014 on tulossa vielä parempi.

Post a comment

You may use the following HTML:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>