Tagged: Meantime

Kesän 2013 muistoja

Heti alkuun on myönnettävä, että otsikko vähän valehtelee, sillä kyseessä on pikemminkin muistiinpanot kuin muistot, sillä monet näistä oluista olisin jo onnellisesti unohtanut ilman asianmukaisia muistiinpanoja. Päätin nyt laittaa nämä yhteen selittävän otsikon alle, sillä kesäiset kuvat tai kuvaukset näyttäisivät vähän oudoilta lehtien pudottua jo ajat sitten ja ensilumen jo moneen paikkaan saavuttua. Mutta tässä siis kokoelma sekalaisia oluita viime kesältä.

Brewdog #mashtag

Tämä olut on pantu twiittaamalla. Tyyli, maltaat ja humalat päätettiin kaikille avoimen Twitter-prosessin kautta, minkä vuoksi etiketissä olutta kutsutaan nimellä ”democratic brown ale”. Lopulta syntyi alkoholipitoisuudeltaan 7,5-prosenttinen olut, johon käytettiin muun muassa paahdettua ohraa, Caramalt-mallasta ja humalia Uudesta-Seelannista. Toki joukkoon piti heittää vielä vähän hasselpähkinää ja tammilastuja.

Lopputulos on upean monipuolinen ja paahteinen tumma nautiskeluolut, joka soveltunee hyvin esimerkiksi jälkiruuaksi. Itse miellän brown alen melko kevyeksi olueksi, mutta tämä on vähän tuhdimpaa laatua. Maku on niin monipuolinen, että sieltä on mahdollista löytää vaikka mitä. Ilmiselvimpinä nousevat pähkinäisyys, lakritsa, kahvi ja suklaa. Brewdogin tuotteista lähimpänä tätä taitavat olla Zeitgeist ja Libertine, jotka tosin ovat luonteiltaan hieman viileämpiä ja hillitympiä tapauksia.

Join tätä eräänä viime kesän viimeisistä hiostavista päivistä. Paremmin se olisi sopinut tällaiseen syys- tai talvisäähän.

Green Flash Hop Head Red

Tässä on yksi parhaista oluista ikinä, uskokaa pois! Rohkeasti IPA-valtavirran ulkopuolla sortumatta kuitenkaan mihinkään tarpeettomaan kikkailuun. Columbus, Nugget ja Amarillo tuovat makuun hedelmäisyyttä ja karamellimaltaat makeutta. Lopputuloksena on hedelmäpommi, jonka muisto viipyy suussa pitkään.

Todella hienoa, että Green Flashin tuotteita on alkanut löytyä Suomestakin, sillä kyseessä on yksi kiinnostavimmista ja laadukkaimmista jenkkipanimoista. Tämän pullon ostin Tampereen Hemingway’sista, mutta muistaakseni löytyy myös joistain muista ketjun ravintoloista. Ja Alkossakin (varsinkin Arkadiassa) on näitä Green Flashin pulloja näkynyt säännöllisesti.

Castello Lager

Tämä on juuri sellaista olutta, jota tehdään maailman jokaisessa kolkassa ilman sen suurempaa kunnianhimoa. Hajutonta, mautonta ja väritöntä lageria, joka jostain kumman syystä menee kuitenkin niin hyvin kaupaksi, että tällaisia oluita mahtuu maailmaan aivan järjetön määrä.

Järjetöntä on myös se, että joku on tällaista olutta rahdannut halki Euroopan Udinen maakunnasta Tallinnan Stockmannin hyllyyn. Ja vielä järjettömämpää on se, että Viroon matkustava suomalainen ostaa sitä ja kantaa repussa kotiinsa. Paljon turhaa työtä ja hukattuja resursseja.

Meantime Yakima Red

Nyt täytyy sanoa, ettei ole paljoa sanottavaa. Siitä on nimittäin jo jonkin verran aikaa, kun olen tämän kuvan ottanut ja muistiinpanoissa lukee ainoastaan ”Mukava ja maukas, ei suuri”. Se pitänee paikkansa…

Sunny Republic Beach Blonde

Raaka pettymys! Tämän piti olla kiva kesäjuoma kuumaan päivään, mutta ei! Taas voi vain arvailla, mitä ”pacific ale” Sunny Republicin mielestä tarkoittaa, mutta omasta mielestäni se olisi jotain Dead Pony Clubin tyylistä eikä tällaista hiilihapotonta litkua, joka oli lähempänä kirjaimellisesti vesitettyä brittibitteriä. Etiketissä luvataan greippisyyttä, mikä onkin hyvä, sillä etsimättä sellaista ominaisuutta ei kyllä olisi löytynyt.

Tämä oli oikeastaan niin huonoa, että on jätettävä varaus sille, että pullo oli mennyt jotenkin pilalle.

Viro: Peruslagerien taistelu ja juttua olutpaikoista

Tässäpä juhannukseksi lukemista, eli luvattu syväluotaava raportti etelänaapurimme tilanteesta. Siis oluttilanteesta. Ja aika pinnallinen juttuhan tämä on, mutta täydentäkää ja korjatkaa, sikäli kun teillä parempaa tietoa asioista on.

Viro on mukava paikka. Asiat sujuvat, historiallista rakennuskantaa on säilynyt mukavasti, luonto on nättiä, hintataso vieläkin kohdallaan. Mikään olutmaa se ei tietenkään ole. Paitsi tietenkin kohtuullisemman alkoholilainsäädönnön suhteen. Sen vuoksi Tallinna on ollut etenkin pääkaupunkiseutulaiselle melkoisen helposti saavutettava oluenostopaikka.

Tietämiäni hyvin varustettuja oluen ostopaikkoja ovat olleet Drink Shop, Stockmann ja tiettyyn rajaan myös Kaubamajan elintarvikeosasto sekä rannan viinakaupat. Laajin valikoima on Drink Shopissa toiseksi laajin Stockalla. Tosin molemmissa ja vähän muissakin tuntuu olevan samoihin aikoihin melko lailla samoja juomia, joten liekö maahantuojia vain yksi?

Puolen vuoden takaiseen viime käyntiin verrattuna hinnat tuntuivat nousseen aika lailla kautta linjan. Pienen vertailun perusteella belgioluet kannattaa ostaa Stockalta tai Kaubamajasta, Brewdogin tuotteet ja Mikkellerit (joita muissa liikkeissä muutenkin on aika vähän) Drink Shopista. Hintaerot eivät enimmäkseen ole suuren suuria, mutta verrokkeina käyttämäni Duvel maksoi Drink Shopissa 60 senttiä enemmän kuin Stockalla, Tripel Karmeliet taas jopa yli euron.

Alkon valikoimissa olevien oluiden suhteen lähestytään vähitellen rajaa, jonka ylittämisen jälkeen oluen roudaamisessa ei ole paljon järkeä. Esim. Drink Shopin 3,60 euroa repussa raahattavasta Duvelista on aika paljon.

Paikalliset oluet ovat tietenkin edelleen edullisia ja onhan niissäkin ihan hyvääkin tavaraa. Esimerkiksi Sakun Portterista tykkään kovasti. Virolaiset peruslagerit varmaan suurin piirtein kaikki tuntevatkin. Eräänlaisena matkahupina vertailin ja kuvasin tavallisimmat. Erot eivät olleet suuria, mutta minusta Saku oli parasta. A. Le Coqin Special 1807 ja Pulsin Extra Lager jäivät selvästi muista ja olivat suoraan sanoen melkoista kusta. Tarkemmat arviot kuvien yhteydessä, jos ketä kiinnostaa enemmän.

Samalla maistelin A. Le Coqin Imperial Goldia ja Alea. Vaatimattomia esityksiä, ale aavistuksen parempaa, mutten sitäkään sokkotestissä peruslagerista varmaan erottaisi. Pikkuarvio kuvan yhteydessä myös Põrgu Kõrts -ravintolassa ruokajuomana nauttimastani Meantime IPAsta, joka ei sekään suurta vaikutusta tehnyt.

Põrgu sen sijaan teki. Tällä reissulla kävin siellä ensi kerran ja saman tien toisenkin saman päivän aikana. Ruoka oli hyvää ja kohtuullisesti hinnoiteltua, palvelu toimi. Ja ennen kaikkea olutlista on pitkä ja monipuolinen. Listalla olevia oluita tuntui myös olevan saatavilla.

Näin ei ollut entisessä suosikissani Drink Barissa, jossa valikoima tuntui jotenkin kuihtuneen, etenkin hanatavaran osalta. Ja listan voisi kyllä uusia, jos sillä mainittuja oluita ei ole saatavilla. Uutta Pudel Baaria siellä käynyt kaveri kehui kovastikin, mutta itse en sinne tällä kertaa ehtinyt.

Varsinainen matka tehtiin Haapsaluun. Oikein mukava pikkukaupunki, mutta oluen suhteen ei juuri kertomista. Peruslagereiden lisäksi kippasin tuopillisen A. Le Coqin Tõmmu Hiidiä, joka oli ihan ok tummaa lageria. Siitäkin kuvan yhteydessä enemmän.

Kiinnostavien olutravintoloiden ja -kauppojen puute koskee – Tallinnaa siis lukuunottamatta – oikeastaan kaikkia kaupunkeja, joissa olen Virossa käynyt. Siis Tarttoa, Pärnua ja Kuressaarta. Tartosta kyllä saattaa joku olutbaari löytyäkin, mene ja tiedä. Mutta näissä pienemmissä tarjolla on yleensä Saku tai A. Le Coqia.

Mutta kun elämä on niin paljon muutakin kuin olutta, niin suosittelen lämpimästi kaikkia aiemmin tekstissä mainittuja paikkoja. Tallinnasta pääsee suurimpaan osaan Viroa parissa tunnissa bussilla. Etenkin Seben autot ovat olleet hyviä ja lipunhinnat VR:n ja Matkahuollon riistokomentoon tottuneelle suomalaiselle mieltä lämmittäviä.

Eli ei muuta kuin katselemaan etelänaapuria! Kyllä se Sakukin maistuu mukavalla terassilla vaikkapa Pärnun puutalo- ja puisto-osassa.